KAARLO LAKIA 20.01.1889-07.06.1980
KALLE LAKIA 1914-
Päiväkirja N:3 Aljettu kirjottamaan
Joulukuulla v:1914
( 16 ensimmäistä ja 10 viimeisistä
sivuista on leikattu pois mustan vahakantisen vihon niteestä)
….viimmekerran väki pitkin matkan
vartta aina Ylistaroon asti suuret ihmispaljoudet
asemilla
katsomassa kuin menimme. Menimme kylmissä härkävaunuissa aina
lähelle Tamperetta Suinulan asemalle jonne saavuimme 28 p myöhään
illalla, oli aivan pimeä. Olimme toista vuorokautta kylmissä
härkävaunuissa, ruisolkia oli lattialla jossa maattiin,
oli niin
ahdasta ettei yht´aikaa sopinut kaikki maata ja niin kylmä että
paleltuu vähällä en
yöllä yhtään nukkunut. Juna kulki hiljaa
ja oli asemilla kauan. Alavudella olimme yöllä
28 p. Vasten kello ½
3. Ihmisiä oli asemalla, kyselivät josko missään vaunussa on
Alavuden poikia, ei ollut, olisivat antaneet ruokaa mukaan ja onnea
toivottaneet ym. Wilppulassa oltiin isonajan pidätyksissä. Olimme
eräässä uuressa kaupparakennuksen keittiössä juomassa kahvia.
Siellä tytöt kertoivat, että he olivat Wilppulan taisteluitten
aikana kellarissa ja punaset olivat huoneessa eivätkä he tienneet
heistä kellarissa olevista mitään. Pulskeita ja hyvinvoipia oli
nua Wilppulan tytöt.
Täältä alkain rupesi näkymään raran
varsilla taistelun jälkiä melkein yht´mittaa ja alkoi
hetken
kuluttua Tampereelta kuulua ankara tykkien jyske sekä konekiväärien
kotkotus.
-”Se oli musiikkia jota jännityksellä kuunneltiin mitä
lähemmäs juna ehti Tamperetta
kohti. Se teki pojat vakaviksi
ajattelemaan sodan kauhuja ym. Minä uskon että siinä
mennessä
kuunnellessa ja puhellessa useat lähestyivät rukouksilla Jumalaa
että se varjelisi sodan vaaroista – Minäkin taistelin
itsetykönäni sisäisen taistelun Jumalalta pyydin suojaa
ja
varjelusta soran moniin vaaroihin. Sen jälkiin sain sisäisen rauhan
tunteen koko olemukseeni ja vahvan uskon että tulen varjelluksi
vaaroista sodassa – Tunteen sellaisen
jota ei voi sanoin sanoa eikä
kynällä kirjottaa, vaan ainoastaan tunteilla tuntea.
Pirätettiin Suinulan asemalle 28 p.
illalla maalisk jossa syötiin ja jaettiin 3 komppaniia 3
joukkueeseen. Tampereelta ja sen ympäriltä kuului ankaraa tykkien
ja kiväärien pauketta.
Ilta oli sangen pimeä ja jo myöhäinen
– kuin valmistuttiin ja lähdettiin marssimaan kohti Kangasalan
kirkonkylää joka oli edellisyönä valloitettu. Tie oli metsäistä
ja pikku järviä, kuljettiin vähän varovasti sillä ei ollut
varmaa jos olisi metsässä vielä piileskellyt
punakaartilaisjoukkoja. Saavuttiin yöllä hiestyneinä ja väsyneinä
Kangasalan kirkolle
jonka seinässä kerrotaan olevan vertatihkuvan
kiven - . Kirkko ei yön kevätyön
himmeydessä ainakaan näyttänyt
komealta, mutta kyllä sen sijaan kirkonkylä – Oi sitä luonnon
suuremmoista kauneutta, komeat talot komeine puuistutuksineen ja
maantie
korkeilla harjuilla, sivuilla, alhaalla syvässä ikihonkien
ja kuusten lomista välkkyi
Suomen järvet – vielä valkovaippa
peitossa. Sivuutimme kirkon ja menimme itäänpäin
aina Jokiaisten
kylään. Me pidätyimme Katilan taloohin, tuon ison Roinejärven
rannalle lähelle Liukialan kartanoa.
(Kuuluisan Liukialan Lyylin koti)
(”Hatanpää Heikki”)
Matkalla oli useita suuria hoveja.
Tienvierillä komeaa köynnösistutus aitaa ym. Oli joku
tunti aikaa
nukkua aamulla valkeni pitkänperjantain aamu, satoi vähän märkää
räntää. Luksialan kartanosta kuului kokopäivän
konekivääriammunta harjotusta ja Tampereella taisteltiin
yötäpäivää. Tuossa Katilan talossa oli hyviä ihmisiä kahvia
annettiin vapaasti sotilaille ja maitoa. Yksi talon rengeistä oli
kaarttissa -. Olimme yöllä ja illalla katsomas
kuin suuret valkian
ruskot leimusivat taivaalla valaisten aina pimeää ilmaa - - -
Lauantaiaamuna a 30 p sain talon tytöltä ilmaiseksi 1 kg voita ja
ropeellisen tuota Hyvää Pääsiäismämmiä. Tuota lahjaa ja
osotusta ei saanut kukaan muut pojat. - - Nuo Hämeen
seudut ovat
oikein ”Mämmien kotimaa”.
Tänä aamuna näytettiin myös miten
haavoittuneita sidotaan ja kannetaan - . Tohtori esitti
ja näytti.
Lähdettiin aamulla 31. p. siis 1 ensi pääsiäispäivän aamuna
kiireesti yli
kuuluisan ison Roine järven suurin joukoin poikki maitten ja mantereitten illalla kello 8 saavuttiin Lempäälän
pitäjän Lastusen kartanoon.
Nyt saatiin syödä ja maitoakin antoi
pojille runsaasti tuo talon rotevarotuinen karjakko.
Oli sangen
vilkas kielinen ja kohtelias sekä komeakin kaukaa katsoen, vaan
läheltä
tarkastaen vain veistoksen jälellä. No hän meille
kaikille yö tilat katsoi ja nauroi ja aivan kiitettävän hyvin tuo
kaikki kävi. No taisipa palkkioksi saada siitä jääkärin
riijarikseen
yöksi, niin ainakin sanottiin. Samassa mielessä oli
muutkin talon palveliaat, mutta taisivat saara vain yönsä yksin
viettää – Matkaa Lempäälästä tähän oli 29 km. Yö oltiin
talon ympärillä vahtitoimissa. Punaset oli juuri täältä
lähteneet. Olivat tästäkin talosta vieneet
jo monikertaan viljaa ym.
ja hevosia - . kaikesta olivat antaneet paperit mitä olivat
ottaneet
”laskut luvanneet maksaa jos punakaarti voittaa sodan, jos ei
voita, sitte ei
maksa”.
Huhtikuun 1. päivänä Yöllä 4.
tienoissa, siis toista pääsiäispäivää vasten tuli hälyytys,
ja
miehet kiireesti matkaan kaikki. Mentiin metsiä myöten ketjussa
Wuohiniemen ja
Putkiston välillä. Tuli aukea eteen. 3 muuta ja minä
määrättiin aukelle tiedusteluretkelle
jos vihollista näkyy.
Olimme avokentällä kuin noin 6 tai 7, eli 8 miehinen joukkue
näyttäytyi metsänrannassa kalliolla noin 150 mr päässä meistä.
Heillä oli valkeat nauhat käsivarsissa – ja kysyivät ”mitä
miehiä olemme” emme uskaltaneet sanoa, vaan kysyimme
että ”mitäs
miehiä Te olette”. Sanoimme että mitään pelkoa ja epäilystä
ei saa näyttää rauhallisina tarkastelimme seutua ja tulimme
hiljalleen takaisin väliin seisoskellen huolettoman näköisenä ja
vuoroin he ja me kysellen toisiltaan mitä miehiä olemme - .
Pääsimme metsämme rantaan jossa ketjumme orotti ihmeteltiin:
täällä on valkoiset ja
he että on punaset samassa alkoi kauhea
kiväärituli, hetken päästä oli meidän
peräännyttävä
järjestyksessä asetuimme uusiin asemiin ja he alkoi ajaa takaa,
mutta oli
heidän alettava pakenemaan kuin saimme pari kuularuiskua
avuksi. Sitte aloimme me
ajaa takaa heitä veimme useita kilometrejä
kunnes tuli eteemme järvenjää jossa oli sen
päivän 3mas
yhteenotto. 2 ensi taistelussa oli parhaiten vain meidän 3. joukkue 3.
toinen joukkue. Tuli ilta ja olimme paljosta lumesta ja näljästä
kun 1 vuorokausi jo oltiin
syömättä sekä erellisyö valvottiin ja
erellispäivänä marssittiin 29 km niin näännyksissä
että meidät
vietiin pois, kuin pääsimme Hyssyyn. Oli 3 joukkueen vielä käytävä
Wuohiniemessä oikein pikamarssissa ja kyllä väsyksissä
edestakaisin noin 7:8 km.
Heti kuin sinne päästiin oli pyörrettävä
takaisin ja kiireesti taas, kyllä silloin moni mies
ajatteli
kamaloita. Jonossa kuljimme ja Työväentalon kohdalla olevalle
korkealle
ahteelle kömmittiin käsi käressä toinen toiseensa
nojaten että pystyssä pysyi ja
voimiltaan pääsi tuon päälle
alusvaatteet oli hiestä märkänä - - En muista saatiinko
nukkua
koko yö vaiko vain joka 2. tunnin pää vuorottain vahtia.
2/4 patrullis
Putkistossa - 3 – 4 – 5 – 6 päivää vasten yöllä Putkiston
metsässä ketjussa. Saatiin tietää että vihollinen aikoo sinä
yönä hyökätä. Murtelimme kuusen oksat
allemme ja alettiin
ketjussa odottaa torjuaksemme vihollisen hyökkäyksen. Oli sangen
pimeä yhtään ei nähnyt ja satoi melkein koko yö kovasti vettä.
Oli suuri hiljaisuus ei laukaustakaan mistään kuulunut, ei lintu
liikahtanut, ei metsän puut huiskuneet tuona
ankarana pimeänä sare
yönä, me vain makasimme märkinä ja kylminä Hämeen metsien
keväthangilla kukin ajatellen omia asioitaan ja sodan monia
kärsimyksiä.
Elin ajatuksissani läpi oman elämäni
aina lapsuuresta saakka tähän asti. Wierelleni
sijoittui jo illalla
konekivääri, sekä valonheittäjä pistooli, siis varustus oli hyvä.
Mutta
suuren sateen ja pimeyden takia ei kai vihollinen ilennyt
majoistaan lähteä liikkeelle
vaikka jo aamuyöllä sitä
sydämestämme toivoimme, että olisi saanut lämpöä vähän
kylmään ja märkään ruumiiseen. Ainoastaan kerran nukuin
seljälläni kuin tarkastaja
jääkäri kulki ohi , hän sanoi, että
”mitäs te noin päin makaatte” Samassa olin täysin
hereilläni
ja sanoin vaan, että olen jo väsynyt toisappäin makaamaan ja hän
ei tullut
tietämään että olin horrossa – Wierelläni oleva
Alahärmän Auliin nukkui usein, herätin
hänet aina kuin kuulin
vahtimiehen askeleitten lähestyvän. Tuli aamu, miehet vaihtui,
me
pääsimme pois. Tehtiin metsään valkea sitte kuin tuli päivä
ettei tuli pimeässä olisi viholliselle heijastanut. Lämmiteltiin
ja kuivattiin ylläpäin aivan märkiä vaatteita sekä
otettiin
selkärepusta kuiva paita ja muutettiin se ylle. Waikka olihan sekin
jostain vähän kastunut, ei reput olleet niin kovin verenpitäviä.
Ne kuin oli yön seljässä maatessa. 6.
päivän illalla olimme me 3
joukkue Satavallan hienossa huvilassa. Yöllä ½ 4 saakka
jonne ei
ennen muita oltu päästä. (Huomisin ampuivat punaaset senkin
palamaan
arvokkaine irtaimistoineen ja hopea astioineen.) Huhtikuun
7. päivä taistelussa
(Atavallassa ja Kelhossa) Punaset ampui omalla
ruiskulla että oli ihan huminana metsä – sanottiin heidän
sekaantuneen ja taistelleen vastakkainkin. Ylistaron 1. komppania
joutui saarroksiin suuri osa kuitenkin pelastui.- - - Loppuaika
Kainisto, Wuohiniemi,
Putkisto, Hyny ja Linnilä linjalla vahdissa ja
rintama pidettiin.
17. Huhtikuuta lähdettiin
Lempäälästä Karjalaan. Kun saavuimme Lempäälän asemalle ampui
vihollinen tykeillä aseman alueelle monta kertaa kuitenkaan saamatta
suurempaa vahingoa. Wilho ja Herman Luoma (Hautalan Manu) oli tuomassa meille ruokaa - - se
oli hyvään tarpeeseen. Lempäälässä oli tiet kuiviva ja järvet jäistä vapaita, korkeita
kunnaita, alhaisia laaksoja,ja järvien sinilaineita sekä kauniita metsiä ja rakennuksia sekä "Hämeen pellot viljavat". Asemalla näin Eeli Ojan. Juna vieri Tamperetta kohti olin
Etynin kuormastoa vahtimas vaunus oli hauska katsella korkealla seutuja ja katsella Tampereen kaupunkia ylhäältä ja syödä kenttäkeittiön lämpimiä ruokia. Tunti meni pian. Mentiin syömään kaupungille ja nähtiin taistelujen repimiä taloja paljon. Taas lähdettiin Haapamäellä käännyttiin itään päin. Tultiin Jyväskylän kaupunkiin saatiin syödä kaupungintalolla ja nähtiin Kyrön torvisoittokunta siellä myös hetken katseltiin kaupunkia juoksin Latomäen Jaakon kanssa junaan joka lähti kohti kuuluisaa Pönttövuoren tunnelia.
Se oli 1000 mr pitkä ja 28 mr paksu. Tultiin Pieksämäelle oli jo ihan pimeä yö ajettiin niin kovaa että todellisesti jokainen pelkäsi. Sivutettiin Rantasalmi ja tultiin kauniiseen Savonlinnan kaupunkiin sieltä Punkaharjulle ja Elisenvaaraan.
Niin sivuutettiin Hiitola ja Kirvu, saavuttiin 19 pv. Antreaan josta alkain oli tie Punasten hallussa, menimme Laivalla sitte Wuoksen kuuluisaa vesistöä 40 km ja tulimme Muolaan pitäjään Pölläkkälän kylään Laivalla oli miesten kylmä juostiin lämpimikseen. Komea
vesistö tuo Wuoksi. marssittiin 17 km tultiin Ristseppälän kylään Heinjoen pitäjää. Majoituimme Antti Torkkelin taloon me. Nyt saatiin koko yö nukkua ensi kerran vapaasti tämän sodan aikana. Oltiin kolme vuorokautta pirätyksissä ja odotettiin tykistöä saapumaan joka tulikin 3 vuorokauren kuluttua. Tällä ajalla meni yötä päivää satoja kuormia sotakuormastoa rintamalle päin pitkiä jonoja ja miehiä monia tuhansia. 23 p. Huhtikuuta Ristiseppälän kylästä lähdettiin eineetä marssimaan 27 km matkalle Kämärälle.
Ensin tultiin Kämärän suureen puutarhakoululle josta ensin punaset juuri puhdistettiin.
Jättivät kulleensa teiden vieriin. Näin me joimme vettä, sairastuin juomisesta 23 päivän
illalla alotimme hyökkäyksen asemaa vasten josta yö taisteltua oli aamulla peräännyttävä päivällä uudistettiin hyökkäys tykistön suojaamana jolloin se saatiin ja suuri saalis.
Mutta paljon se maksoi meille haavottuneita ja katuneita. Wäestö antoi illalla meille kiitollisuutensa osoitukseksi kahvit ja ruoat. Hjeltin kanssa vasemman siiven metsään.
Yö meni pian. Se oli Suomen sodan ja Karjalan rintaman suurimpia taisteluita Kämärän valtaus, sen kaikki tunnustavat. - .Olin aseman edustalla - (tiedusteluissa) patrulleissa - - Metsästä saatiin pieniä vankijoukkoja he eivät panneet vastaan enää. Punaset eivät olleet
olleet pahoja väestölle asemalla. Illalla lähdettiin 22 km pikamarssille Päiniölle.
Moni mies väsyi matkalle, ja toisilla meni jalat rikki, kuormasto korjasi ne teitten sivuilta. Puoliyössä tultiin Einiölle lopen uupuneina vähän syötiin ja nukuttiin suuren n.s. talon
suojissa minä m.m. olin näyttämöllä nukuin kuin melkein kuollut, , En tiedä josko paljon hengitingään. Aamulla piti vahtiin. Säiniä vallattiin samana yönä kun me Kämärän.
Aamulla kesken syöntikiireen oli lähdettävä Liimatan hoviin jonne oli matka noin 6 km. Olimme siinä jonkun ajan jostapäin tehtiin juoksuhautavalloituksia jotka ympäröivät kaupunkia.
Yöllä 28 päivää huhtikuuta vasten yöllä alettiin lopullinen Wiipurin valtaus. joka suunnalta yhtaikaa alettiin hyökkäämään sinne. Me aloitettiin itäiseltä puolen kaupunkia Kolikkain
mäen ym esikaupungin osista Saavuimme ensiksi kaupunkiin yöllä tuossa 1/2 3 ajoissa
piti olla tulisissa taisteluissa monta tuntia yht´mittaa melkein. Wihdoin saimme Waasan rykmentin kanssa yhteyden joka hieman myöhästyneenä ehti kaupunkiin. Ne olivat
vallanneet aseman ja tiiliruukin seudut ym.
Se oli sunnuntai 28 päivä meidän valtaus työ päättyi illalla 5 ajoissa sitte saatiin vain
pitää puolia etteivät saaneet takaisin vallattua - ja vahtitointa yllä Kylmä oli yöllä
tuulessa märkänä olla meren rannallakin vahdissa kun mereltä käyy tuuli kylmä
kevätyönä joka 2 tunnin pää vahdit muuttui ja silloin aina sai ystävällisiltä Havin
tehtaan väestöltä teetä ja kahvia lämpimiksemme muuten kai minä olisin saanutkin
ikuisen taudin - . Koko yön kuin veden rannalla olimme paloi yli 100 taloa Kolikkoin
mäellä, nousten valtavat suuret tuliliekit kevään tummalle taivaalle. valaisten seutuja
sangen kauas. Punaset ampuivat puolustuksekseen työväen puuasuntotalot palamaan.
Monelle ihmiselle ei jäänyt kuin vaatteet ylle ja kaksi kättä - vain jo suuri puute -
Tiistai-iltaan mennessä oli koko kaupunki vallattu. 1. päivä Toukokuuta siis Wappuna
ensi vapauden päivänä oli suuret "Paraadi" juhlat kaupungin urheilukentällä joissa oli
kaikki aselajit edustettuna Mannerheim puhui, torvet soi.
Kaupungin naiset kukittivat meidät valkoisiin kukkiin ja antoivat kahvit sekä olivat ystävällisiä ja kiitollisia pelastajilleen - kuten ainakin kansa Karjalan. Wankia vahtiimme kasarmeilla sain onnen olla keittiövahdissa lämpimässä jossa naisvangit kauniit ja iloiset
tytöt keittivät vangeille ruokaa. 5 p touk muutimme venäläiselle reaalilyseolle asumaan Kalikkainmäeltä Suomen suurimmalta kansakoululta jossa oli opettajiakin 14:ta Tuon
komean kivikoulun lattialla oli kylmä nukkua. Iltasilla oltiin kahviloissa, teattereissa tai raitiovaunuissa,, puistokarulla jossa oli aina tungokseen saakka ihmisiä. Helatorstai
päivänä vähän harjoiteltiin (oli kylmä päivä) Olin Wenäjan komeassa kirkossakin ja
saksan kirkossa tänään helatorstaina sekä illalla meille oli Jumalan palvelus
suomalaisessa kirkos, siellä oli harvinaisen hyvä saarna - Tänään päivällä haudattiin 9 Wiipurin suojeluskuntalaista hautaan kirkon viereen. Yleisöä oli sangen paljon ja arkut
aivan kukilla ja köynnöksillä kodistettu. "Aino"
10 päivä Toukokuuta illalla lähdimme maanviljelyslomalle 12 p toukokuuta olimme
kotona, Jumalalle hartaan todellisen kiitoksen kannoin kuin terveenä haavottumattomana pääsin vielä kotiin Suomen suuren sodan monista vaiheista ja vaaroista. Oikein silmät kyyneliin heltyi kuin alkoi kodin rakkaat rannat näkymään - Olin silloin 29 vuoden.
Tässä on pääpiirteissään kerrottuna osanottoni Suomen kapina sotaan talvella ja
keväällä v. 1918 muistoksi säilymään vanhemmalle ijälle. Päätin kerran mennä käymään
sinne vielä muistoja uudistamaan. Herra siunatkoon, varjelkoon ja valistakoon Suomen kansaa.
Sodan vaikutukset: Luonne karaistunut kylmemmäksi ja rautaisemmaksi. Hermosto
tullut kestävämmäksi ja lujemmaksi ja ehkä sydämen toiminta vahvemmaksi. Ruaan
sulatus näljän vaikutuksesta paastosta ja elimien levosta parantunut ja vahvistunut
paljon - . Yleinen maailman katsomuskanta vapaantunut ajatus ala laajentunut ja
vilkastunut ja rauhallisuuden sijaan tullut hieman rauhattomuutta - .
