KALLE LAKIA

                          KAARLO LAKIA                                                           20.01.1889-07.06.1980

KALLE LAKIA 1914-

Päiväkirja N:3 Aljettu kirjottamaan Joulukuulla v:1914

( 16 ensimmäistä ja 10 viimeisistä sivuista on leikattu pois mustan vahakantisen vihon niteestä)

….viimmekerran väki pitkin matkan vartta aina Ylistaroon asti suuret ihmispaljoudet 

asemilla katsomassa kuin menimme. Menimme kylmissä härkävaunuissa aina lähelle Tamperetta Suinulan asemalle jonne saavuimme 28 p myöhään illalla, oli aivan pimeä. Olimme toista vuorokautta kylmissä härkävaunuissa, ruisolkia oli lattialla jossa maattiin,

oli niin ahdasta ettei yht´aikaa sopinut kaikki maata ja niin kylmä että paleltuu vähällä en

yöllä yhtään nukkunut. Juna kulki hiljaa ja oli asemilla kauan. Alavudella olimme yöllä

28 p. Vasten kello ½ 3. Ihmisiä oli asemalla, kyselivät josko missään vaunussa on 

Alavuden poikia, ei ollut, olisivat antaneet ruokaa mukaan ja onnea toivottaneet ym. Wilppulassa oltiin isonajan pidätyksissä. Olimme eräässä uuressa kaupparakennuksen keittiössä juomassa kahvia. Siellä tytöt kertoivat, että he olivat Wilppulan taisteluitten

aikana kellarissa ja punaset olivat huoneessa eivätkä he tienneet heistä kellarissa olevista mitään. Pulskeita ja hyvinvoipia oli nua Wilppulan tytöt. 

Täältä alkain rupesi näkymään raran varsilla taistelun jälkiä melkein yht´mittaa ja alkoi

hetken kuluttua Tampereelta kuulua ankara tykkien jyske sekä konekiväärien kotkotus.

-”Se oli musiikkia jota jännityksellä kuunneltiin mitä lähemmäs juna ehti Tamperetta 

kohti. Se teki pojat vakaviksi ajattelemaan sodan kauhuja ym. Minä uskon että siinä 

mennessä kuunnellessa ja puhellessa useat lähestyivät rukouksilla Jumalaa että se varjelisi sodan vaaroista – Minäkin taistelin itsetykönäni sisäisen taistelun Jumalalta pyydin suojaa

ja varjelusta soran moniin vaaroihin. Sen jälkiin sain sisäisen rauhan tunteen koko olemukseeni ja vahvan uskon että tulen varjelluksi vaaroista sodassa – Tunteen sellaisen

jota ei voi sanoin sanoa eikä kynällä kirjottaa, vaan ainoastaan tunteilla tuntea.

Pirätettiin Suinulan asemalle 28 p. illalla maalisk jossa syötiin ja jaettiin 3 komppaniia 3 joukkueeseen. Tampereelta ja sen ympäriltä kuului ankaraa tykkien ja kiväärien pauketta. 

Ilta oli sangen pimeä ja jo myöhäinen – kuin valmistuttiin ja lähdettiin marssimaan kohti Kangasalan kirkonkylää joka oli edellisyönä valloitettu. Tie oli metsäistä ja pikku järviä, kuljettiin vähän varovasti sillä ei ollut varmaa jos olisi metsässä vielä piileskellyt punakaartilaisjoukkoja. Saavuttiin yöllä hiestyneinä ja väsyneinä Kangasalan kirkolle 

jonka seinässä kerrotaan olevan vertatihkuvan kiven - . Kirkko ei yön kevätyön 

himmeydessä ainakaan näyttänyt komealta, mutta kyllä sen sijaan kirkonkylä – Oi sitä luonnon suuremmoista kauneutta, komeat talot komeine puuistutuksineen ja maantie 

korkeilla harjuilla, sivuilla, alhaalla syvässä ikihonkien ja kuusten lomista välkkyi 

Suomen järvet – vielä valkovaippa peitossa. Sivuutimme kirkon ja menimme itäänpäin 

aina Jokiaisten kylään. Me pidätyimme Katilan taloohin, tuon ison Roinejärven rannalle lähelle Liukialan kartanoa.

(Kuuluisan Liukialan Lyylin koti) (”Hatanpää Heikki”)

Matkalla oli useita suuria hoveja. Tienvierillä komeaa köynnösistutus aitaa ym. Oli joku 

tunti aikaa nukkua aamulla valkeni pitkänperjantain aamu, satoi vähän märkää räntää. Luksialan kartanosta kuului kokopäivän konekivääriammunta harjotusta ja Tampereella taisteltiin yötäpäivää. Tuossa Katilan talossa oli hyviä ihmisiä kahvia annettiin vapaasti sotilaille ja maitoa. Yksi talon rengeistä oli kaarttissa -. Olimme yöllä ja illalla katsomas 

kuin suuret valkian ruskot leimusivat taivaalla valaisten aina pimeää ilmaa - - - Lauantaiaamuna a 30 p sain talon tytöltä ilmaiseksi 1 kg voita ja ropeellisen tuota Hyvää Pääsiäismämmiä. Tuota lahjaa ja osotusta ei saanut kukaan muut pojat. - - Nuo Hämeen 

seudut ovat oikein ”Mämmien kotimaa”. 

Tänä aamuna näytettiin myös miten haavoittuneita sidotaan ja kannetaan - . Tohtori esitti 

ja näytti. Lähdettiin aamulla 31. p. siis 1 ensi pääsiäispäivän aamuna kiireesti yli 

kuuluisan ison Roine järven suurin joukoin poikki maitten ja mantereitten illalla kello 8 saavuttiin Lempäälän pitäjän Lastusen kartanoon. 

Nyt saatiin syödä ja maitoakin antoi pojille runsaasti tuo talon rotevarotuinen karjakko. 

Oli sangen vilkas kielinen ja kohtelias sekä komeakin kaukaa katsoen, vaan läheltä 

tarkastaen vain veistoksen jälellä. No hän meille kaikille yö tilat katsoi ja nauroi ja aivan kiitettävän hyvin tuo kaikki kävi. No taisipa palkkioksi saada siitä jääkärin riijarikseen 

yöksi, niin ainakin sanottiin. Samassa mielessä oli muutkin talon palveliaat, mutta taisivat saara vain yönsä yksin viettää – Matkaa Lempäälästä tähän oli 29 km. Yö oltiin talon ympärillä vahtitoimissa. Punaset oli juuri täältä lähteneet. Olivat tästäkin talosta vieneet 

jo monikertaan viljaa ym. ja hevosia - . kaikesta olivat antaneet paperit mitä olivat 

ottaneet ”laskut luvanneet maksaa jos punakaarti voittaa sodan, jos ei voita, sitte ei 

maksa”.

Huhtikuun 1. päivänä Yöllä 4. tienoissa, siis toista pääsiäispäivää vasten tuli hälyytys, 

ja miehet kiireesti matkaan kaikki. Mentiin metsiä myöten ketjussa Wuohiniemen ja 

Putkiston välillä. Tuli aukea eteen. 3 muuta ja minä määrättiin aukelle tiedusteluretkelle 

jos vihollista näkyy. Olimme avokentällä kuin noin 6 tai 7, eli 8 miehinen joukkue 

näyttäytyi metsänrannassa kalliolla noin 150 mr päässä meistä. Heillä oli valkeat nauhat käsivarsissa – ja kysyivät ”mitä miehiä olemme” emme uskaltaneet sanoa, vaan kysyimme 

että ”mitäs miehiä Te olette”. Sanoimme että mitään pelkoa ja epäilystä ei saa näyttää rauhallisina tarkastelimme seutua ja tulimme hiljalleen takaisin väliin seisoskellen huolettoman näköisenä ja vuoroin he ja me kysellen toisiltaan mitä miehiä olemme - . Pääsimme metsämme rantaan jossa ketjumme orotti ihmeteltiin: täällä on valkoiset ja 

he että on punaset samassa alkoi kauhea kiväärituli, hetken päästä oli meidän 

peräännyttävä järjestyksessä asetuimme uusiin asemiin ja he alkoi ajaa takaa, mutta oli 

heidän alettava pakenemaan kuin saimme pari kuularuiskua avuksi. Sitte aloimme me 

ajaa takaa heitä veimme useita kilometrejä kunnes tuli eteemme järvenjää jossa oli sen 

päivän 3mas yhteenotto. 2 ensi taistelussa oli parhaiten vain meidän 3. joukkue 3. toinen joukkue. Tuli ilta ja olimme paljosta lumesta ja näljästä kun 1 vuorokausi jo oltiin 

syömättä sekä erellisyö valvottiin ja erellispäivänä marssittiin 29 km niin näännyksissä 

että meidät vietiin pois, kuin pääsimme Hyssyyn. Oli 3 joukkueen vielä käytävä Wuohiniemessä oikein pikamarssissa ja kyllä väsyksissä edestakaisin noin 7:8 km. 

Heti kuin sinne päästiin oli pyörrettävä takaisin ja kiireesti taas, kyllä silloin moni mies 

ajatteli kamaloita. Jonossa kuljimme ja Työväentalon kohdalla olevalle korkealle 

ahteelle kömmittiin käsi käressä toinen toiseensa nojaten että pystyssä pysyi ja 

voimiltaan pääsi tuon päälle alusvaatteet oli hiestä märkänä - - En muista saatiinko 

nukkua koko yö vaiko vain joka 2. tunnin pää vuorottain vahtia.

2/4  patrullis Putkistossa  - 3 – 4 – 5 – 6 päivää vasten yöllä Putkiston metsässä ketjussa. Saatiin tietää että vihollinen aikoo sinä yönä hyökätä. Murtelimme kuusen oksat 

allemme ja alettiin ketjussa odottaa torjuaksemme vihollisen hyökkäyksen. Oli sangen 

pimeä yhtään ei nähnyt ja satoi melkein koko yö kovasti vettä. Oli suuri hiljaisuus ei laukaustakaan mistään kuulunut, ei lintu liikahtanut, ei metsän puut huiskuneet tuona 

ankarana pimeänä sare yönä, me vain makasimme märkinä ja kylminä Hämeen metsien keväthangilla kukin ajatellen omia asioitaan ja sodan monia kärsimyksiä.

Elin ajatuksissani läpi oman elämäni aina lapsuuresta saakka tähän asti. Wierelleni 

sijoittui jo illalla konekivääri, sekä valonheittäjä pistooli, siis varustus oli hyvä. Mutta 

suuren sateen ja pimeyden takia ei kai vihollinen ilennyt majoistaan lähteä liikkeelle 

vaikka jo aamuyöllä sitä sydämestämme toivoimme, että olisi saanut lämpöä vähän 

kylmään ja märkään ruumiiseen. Ainoastaan kerran nukuin seljälläni kuin tarkastaja 

jääkäri kulki ohi , hän sanoi, että ”mitäs te noin päin makaatte” Samassa olin täysin 

hereilläni ja sanoin vaan, että olen jo väsynyt toisappäin makaamaan ja hän ei tullut 

tietämään että olin horrossa – Wierelläni oleva Alahärmän Auliin nukkui usein, herätin 

hänet aina kuin kuulin vahtimiehen askeleitten lähestyvän. Tuli aamu, miehet vaihtui, 

me pääsimme pois. Tehtiin metsään valkea sitte kuin tuli päivä ettei tuli pimeässä olisi viholliselle heijastanut. Lämmiteltiin ja kuivattiin ylläpäin aivan märkiä vaatteita sekä 

otettiin selkärepusta kuiva paita ja muutettiin se ylle. Waikka olihan sekin jostain vähän kastunut, ei reput olleet niin kovin verenpitäviä. Ne kuin oli yön seljässä maatessa. 6. 

päivän illalla olimme me 3 joukkue Satavallan hienossa huvilassa. Yöllä ½ 4 saakka 

jonne ei ennen muita oltu päästä. (Huomisin ampuivat punaaset senkin palamaan 

arvokkaine irtaimistoineen ja hopea astioineen.) Huhtikuun 7. päivä taistelussa 

(Atavallassa ja Kelhossa) Punaset ampui omalla ruiskulla että oli ihan huminana metsä – sanottiin heidän sekaantuneen ja taistelleen vastakkainkin. Ylistaron 1. komppania 

joutui saarroksiin suuri osa kuitenkin pelastui.- - - Loppuaika Kainisto, Wuohiniemi, 

Putkisto, Hyny ja Linnilä linjalla vahdissa ja rintama pidettiin.

  17. Huhtikuuta lähdettiin Lempäälästä Karjalaan. Kun saavuimme Lempäälän asemalle ampui vihollinen tykeillä aseman alueelle monta kertaa kuitenkaan saamatta suurempaa vahingoa. Wilho ja Herman Luoma (Hautalan Manu) oli tuomassa meille ruokaa - - se 

oli hyvään tarpeeseen. Lempäälässä oli tiet kuiviva ja järvet jäistä vapaita, korkeita 

kunnaita, alhaisia laaksoja,ja järvien sinilaineita sekä kauniita metsiä ja rakennuksia sekä "Hämeen pellot viljavat". Asemalla näin Eeli Ojan. Juna vieri Tamperetta kohti olin 

Etynin kuormastoa vahtimas  vaunus oli hauska katsella korkealla seutuja ja katsella Tampereen kaupunkia ylhäältä ja syödä kenttäkeittiön lämpimiä ruokia. Tunti meni pian. Mentiin syömään kaupungille ja nähtiin taistelujen repimiä taloja paljon. Taas lähdettiin Haapamäellä käännyttiin itään päin. Tultiin Jyväskylän kaupunkiin saatiin syödä kaupungintalolla ja nähtiin Kyrön torvisoittokunta siellä myös hetken katseltiin kaupunkia juoksin Latomäen Jaakon kanssa junaan joka lähti kohti kuuluisaa Pönttövuoren tunnelia. 

Se oli 1000 mr pitkä ja 28 mr paksu. Tultiin Pieksämäelle oli jo ihan pimeä yö ajettiin niin kovaa että todellisesti jokainen pelkäsi. Sivutettiin Rantasalmi ja tultiin kauniiseen Savonlinnan kaupunkiin sieltä Punkaharjulle ja Elisenvaaraan.
Niin sivuutettiin Hiitola ja Kirvu, saavuttiin 19 pv. Antreaan josta alkain oli tie Punasten hallussa, menimme Laivalla sitte Wuoksen kuuluisaa vesistöä 40 km ja tulimme Muolaan pitäjään Pölläkkälän kylään Laivalla oli miesten kylmä juostiin lämpimikseen. Komea 

vesistö tuo Wuoksi. marssittiin 17 km tultiin Ristseppälän kylään Heinjoen pitäjää. Majoituimme Antti Torkkelin taloon me. Nyt saatiin koko yö nukkua ensi kerran vapaasti tämän sodan aikana. Oltiin kolme vuorokautta pirätyksissä ja odotettiin tykistöä saapumaan joka tulikin 3 vuorokauren kuluttua. Tällä ajalla meni yötä päivää satoja kuormia sotakuormastoa rintamalle päin pitkiä jonoja ja miehiä monia tuhansia. 23 p. Huhtikuuta Ristiseppälän kylästä lähdettiin eineetä marssimaan 27 km matkalle Kämärälle. 

Ensin tultiin Kämärän suureen puutarhakoululle josta ensin punaset juuri puhdistettiin. 

Jättivät kulleensa teiden vieriin. Näin me joimme vettä, sairastuin juomisesta 23 päivän 

illalla alotimme hyökkäyksen asemaa vasten josta yö taisteltua oli aamulla peräännyttävä päivällä uudistettiin hyökkäys tykistön suojaamana jolloin se saatiin ja suuri saalis. 

Mutta paljon se maksoi meille haavottuneita ja katuneita. Wäestö antoi illalla meille kiitollisuutensa osoitukseksi kahvit ja ruoat. Hjeltin kanssa vasemman siiven  metsään. 

Yö meni pian. Se oli Suomen sodan ja Karjalan rintaman suurimpia taisteluita Kämärän valtaus, sen kaikki tunnustavat. - .Olin aseman edustalla - (tiedusteluissa) patrulleissa - - Metsästä saatiin pieniä vankijoukkoja he eivät panneet vastaan enää. Punaset eivät olleet 

olleet pahoja väestölle asemalla. Illalla lähdettiin 22 km pikamarssille Päiniölle. 

Moni mies väsyi matkalle, ja toisilla meni jalat rikki, kuormasto korjasi ne teitten sivuilta. Puoliyössä tultiin Einiölle lopen uupuneina vähän syötiin ja nukuttiin suuren n.s. talon 

suojissa minä m.m. olin näyttämöllä nukuin kuin melkein kuollut, , En tiedä josko paljon hengitingään. Aamulla piti vahtiin. Säiniä vallattiin samana yönä kun me Kämärän.

Aamulla kesken syöntikiireen oli lähdettävä Liimatan hoviin jonne oli matka noin 6 km. Olimme siinä jonkun ajan jostapäin tehtiin  juoksuhautavalloituksia jotka ympäröivät kaupunkia.

Yöllä 28 päivää huhtikuuta vasten yöllä alettiin lopullinen Wiipurin valtaus. joka suunnalta yhtaikaa alettiin hyökkäämään sinne. Me aloitettiin itäiseltä puolen kaupunkia Kolikkain 

mäen ym esikaupungin osista Saavuimme ensiksi kaupunkiin yöllä tuossa 1/2 3 ajoissa 

piti olla tulisissa taisteluissa monta tuntia yht´mittaa melkein. Wihdoin saimme Waasan rykmentin kanssa yhteyden joka hieman myöhästyneenä ehti kaupunkiin. Ne olivat 

vallanneet aseman ja tiiliruukin seudut ym.
Se oli sunnuntai 28 päivä meidän valtaus työ päättyi illalla 5 ajoissa sitte saatiin vain 

pitää puolia etteivät saaneet takaisin vallattua - ja vahtitointa yllä Kylmä oli yöllä 

tuulessa märkänä olla meren rannallakin vahdissa kun mereltä käyy tuuli kylmä 

kevätyönä joka 2 tunnin pää vahdit muuttui ja silloin aina sai ystävällisiltä Havin 

tehtaan väestöltä teetä ja kahvia lämpimiksemme muuten kai minä olisin saanutkin 

ikuisen taudin - . Koko yön kuin veden rannalla olimme paloi yli 100 taloa Kolikkoin 

mäellä, nousten valtavat suuret tuliliekit kevään tummalle taivaalle. valaisten seutuja 

sangen kauas. Punaset ampuivat puolustuksekseen työväen puuasuntotalot palamaan. 

Monelle ihmiselle ei jäänyt kuin vaatteet ylle ja kaksi kättä - vain jo suuri puute - 

Tiistai-iltaan mennessä oli koko kaupunki vallattu.  1. päivä Toukokuuta siis Wappuna 

ensi vapauden päivänä oli suuret "Paraadi" juhlat kaupungin urheilukentällä joissa oli 

kaikki aselajit edustettuna Mannerheim puhui, torvet soi.
Kaupungin naiset kukittivat meidät valkoisiin kukkiin ja antoivat kahvit sekä olivat ystävällisiä ja kiitollisia pelastajilleen - kuten ainakin kansa Karjalan. Wankia vahtiimme kasarmeilla sain onnen olla keittiövahdissa lämpimässä jossa naisvangit kauniit ja iloiset 

tytöt keittivät vangeille ruokaa. 5 p touk muutimme venäläiselle reaalilyseolle asumaan Kalikkainmäeltä Suomen suurimmalta kansakoululta jossa oli opettajiakin 14:ta Tuon 

komean kivikoulun lattialla oli kylmä nukkua. Iltasilla oltiin kahviloissa, teattereissa tai raitiovaunuissa,, puistokarulla jossa oli aina tungokseen saakka ihmisiä. Helatorstai 

päivänä vähän harjoiteltiin (oli kylmä päivä) Olin Wenäjan komeassa kirkossakin ja 

saksan kirkossa tänään helatorstaina sekä illalla meille oli Jumalan palvelus 

suomalaisessa kirkos, siellä oli harvinaisen hyvä saarna - Tänään päivällä haudattiin 9 Wiipurin suojeluskuntalaista hautaan kirkon viereen. Yleisöä oli sangen paljon ja arkut 

aivan kukilla ja köynnöksillä kodistettu. "Aino" 

10 päivä Toukokuuta illalla lähdimme maanviljelyslomalle 12 p toukokuuta olimme 

kotona, Jumalalle hartaan todellisen kiitoksen kannoin kuin terveenä haavottumattomana pääsin vielä kotiin Suomen suuren sodan monista vaiheista ja vaaroista. Oikein silmät kyyneliin heltyi kuin alkoi kodin rakkaat rannat näkymään - Olin silloin 29 vuoden. 

Tässä on pääpiirteissään kerrottuna osanottoni Suomen kapina sotaan talvella ja 

keväällä v. 1918 muistoksi säilymään vanhemmalle ijälle. Päätin kerran mennä käymään 

sinne vielä muistoja uudistamaan. Herra siunatkoon, varjelkoon ja valistakoon Suomen kansaa.
Sodan vaikutukset: Luonne karaistunut kylmemmäksi ja rautaisemmaksi. Hermosto 

tullut kestävämmäksi ja lujemmaksi ja ehkä sydämen toiminta vahvemmaksi. Ruaan 

sulatus näljän vaikutuksesta  paastosta ja elimien levosta parantunut ja vahvistunut 

paljon - . Yleinen maailman katsomuskanta vapaantunut ajatus ala laajentunut ja 

vilkastunut ja rauhallisuuden sijaan tullut hieman rauhattomuutta - .